Palaveripulla on kuivaa

Perjantai 13.9.2024 - Kristiina Sunell

Asialista vai esityslista? Entä jos listalla on sekä keskusteltavia asioita, että taustoistettuja esityksiä? Siitä jutusteltiin tovi jos toinenkin ennen asioihin tai esityksiin keskittymistä. Nähtävästi paikalla oli pari ekstroverttia valvojatyyppiä.

Jungin typologiaa mukaillen persoonallisuustyyppejä on neljä, eri yhdistelmät huomioiden kuusitoista. Jotkin ovat introverttejä, hiljaisia tyyppejä jotka istuisivat mieluummin itsekseen meren rannalla tai metsän kivellä kuin kokoushuoneessa. Ekstrovertti kaipaa vilinää ja toisten seuraa. Näin se menee, jos kovasti pelkistetään:

Sosiaalinen tyyppi osallistuu mielellään kokouksiin. Hänestä on mukava tavata ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Hän tuo esille erinäisiä ajatuskulkuja, joista osa saattaa jopa liittyä palaverin aiheisiin. Sosiaalinen tyyppi on ekstrovertti, verkottunut ja perillä hyvinkin moninaisten asioiden taustoista. Valitettavasti tämä tyyppi joutuu jakamaan ajankäyttönsä vähintään tusinan eri harrastuksen välillä. Palaveriin osallistuminen onnistuu, taikka sitten ei.

Taiteeseen ja kulttuuriin liittyvissä harrastuspiireissä enemmistö tai jopa kaikki kokoukseen osallistujat saattavat olla ideatyyppejä. Esityslista ja puheenvuoron pyytäminen ovat turhaa byrokratiaa. Ideaa pukkaa, mutta toteuttamisesta ja tekijöistä keskusteltaessa idealingot ovat jo viilettäneet seuraavaan paikkaan. Eipä se haittaa, koska kerran esitetyt visiot haihtuvat hetkessä kuin usva tuuleen. Nämä spontaanit tyypit keksivät kyllä taas uusia juttuja seuraavan palaverin ratoksi.

Valvojatyyppi toteaa (kovaan) ääneen jokaiseen ehdotukseen liittyvät mahdolliset ongelmat, huonot puolet ja valtavat haasteet. Hänellä ei ole esittää vaihtoehtoja, joten keskustelu lopahtaa siihen. Pienen hiljaisen hetken jälkeen siirrytäänkin seuraavaan torpedoitavaksi tulevaan asiaan. Sivuhuomautuksenaan valvoja kertaa aiempia epäonnistumisia, ihan vain muistin virkistykseksi. Näin varmistetaan että käsiä ei nouse kun tekijöitä kysytään. Esityslistassa olevat pilkku- ja kielioppivirheet korjataan valvojan opastuksen ja moitteiden kera.

Viimeisenä ja myöhässä kokoukseen tulee paikalle tutkijatyyppi. Taasen meni yllättävän paljon aikaa ennakoimiseen, pohtimiseen, puntarointiin ja analyysiin. Tutkijatyyppi tuskin pyytää puheenvuoroa. Miksi vaivautua? Ideatyyppi puhuu päälle ja valvojatapaus välihuutelee, joten antaa olla. Jos kuitenkin tarjoutuu tilaisuus esitellä laskelmia ja suunnitelmia hän tekee sen monimutkaisesti, mumisten ja äärimmäisen pitkästyttävästi. Muille tarjoutuu kätevä tilaisuus hakea lisää kahvia ja päivittää somea.

Eihän ihmisiä saisi lokeroida tällä tavalla. Eikä se näin suoraviivaista olekaan. Introverttina tutkijatyyppinä, moniin ja monenlaisiin kokouksiin osallistuneena teen sen kuitenkin.

Mummot toimistoille

Maanantai 8.7.2024 klo 20.58 - Kristiina Sunell

Muistatko nähneesi toimiston kahvihuoneen seinällä lapun "Äitisi ei ole täällä töissä"? Ajat muuttuvat. Kohta saatatkin nähdä ilmoituksen "Mummo päivystää tiistaisin ja torstaisin klo 09-11"

Idea on vallankin loistava. Toimistomummola pestaa nyt eläkeläisiä tuomaan syyn olla läsnätöissä. Mummo puolestaan vastaa muusta toiminnasta, on työpaikan sydän sekä olkapää. Hän keittelee kahvit, toimii astianpesukoneen pääkäyttäjänä, pyöräyttää perjantaipullat tai piristää maanantaiaamua keittämällä maistuvan puuron. Enpä mainosta toimistomummoja sen enempää, sillä lisää voi lukea tältä sivustolta.

Toimistoja on monenlaisia, vaan niin on mummojakin.

Oma Fammuni määräsi kiukuttelevan pikkutytön ulos verannalle mietiskelemään käytöstapoja. Hän vei ostoksille farkkukauppa MicMaciin, josta shoppasi myös itselleen kirkkaanpunaiset sammarit. Kerstin-fammu perusteli tiukkoja sääntöjä luonnonilmiöillä: jos irvistelee ja tuuli kääntyy juuri silloin, naama jää sitten lopullisesti sellaiseksi. Autotielle juoksemisen todennäköisin seuraus oli kuulemma pään halkeaminen kahdeksi kissankupiksi. Fammulla oli kissa, hänen täytyi siis tietää mistä puhui. Hänellä oli tapana sanoa "tack för mig, kiitos minusta". Fammu oli mahtava tyyppi, joten todella - kiitos hänestä. Hän olisi sopinut erittäin hyvin toimistomummoksi firmaan, jossa kaivataan riskienhallinnan asiantuntijuutta kuorrutettuna räväkkyydellä, rajoilla ja rakkaudella.

Vieno-mummerosta muistan orvokinsiniset silmät ja valtavan pitkät hiukset, yleensä nutturalla tai palmikolla. Hän tuoksui pullalle ja nauroi paljon. Mummero olisi helposti saanut pestin toimistolle kuin toimistolle, mutta varsinkin sellaiseen jossa kaivataan esimerkkiä ahkeruudesta ja kyvystä katsoa eteenpäin, ei jäädä menneitä möyhimään.

Itseäni en osaa arvioida. Lapsenlapseni Aukustin mukaan Mumma ei pelkää kummituksia. Totta. Ikäni on kuulemma noin 200 vuotta. Siitä huolimatta saattaisin oppia pelaamaan säbää nykyistä paremmin jos vain harjoittelisin. Hän lupasi valmentaa. Toinen pikkuisista puolestaan lupasi opettaa minut laittamaan ruokaa. Uskaltaisinko pyytää suositusta kummaltakaan? Toimistomummoa minusta tuskin kehittyy, mutta aika näyttää.

Kuvapankista löytyi sata ja yksi kuvaa mummoista, mutta yksikään niistä ei ollut toimistossa kuvattu. Löysin kuitenkin yhden kuvan mummosta ottamassa selfien työmatkansa varrella.

Ei kukkatauluja, mutta kuitenkin

Tiistai 18.6.2024 - Kristiina Sunell

Kukkatauluja en maalaa - niitä on jo maailma täynnä. Vihannekset ja hedelmät ovat eri asia, ovathan?

Akvarellejani on esillä Naantalin Taideyhdistyksen kesän 2024 näyttelyissä:

"Siniset taulut" Merimaskun Rantamakasiinin yhteisnäyttelyssä elokuun loppuun asti

"Sadonkorjuu" Café Art Akselissa, Naantalin torin laidalla, elokuun ajan kahvilan aukioloaikoina

Akvarelleista ja niiden maalaajasta sarjan Taidekertomuksia Naantalista osassa 5 "Kuvataiteiden moninaisuus Naantalissa 2000-luvulla". Kirjaa on myytävänä Pienessä Kirjapuodissa sekä Naantalin Museon myymälässä.